Yhteiskunta on murroksen partaalla ja yhä kiihtyvässä muutoksen tilassa. Pienen ihmisen on aina vain hankalampaa koittaa mukautua ja vaatimukset sen kuin kovenevat. Samalla yleinen ajatus kuuluu monesti olevan, että heikot sortuu elon tiellä. Onkin aiheellista kysyä, kenen ehdoilla tätä yhteiskuntaa pyöritetään - kenen tarpeet pyritään täyttämään.
Nykyisen ajanjakson vallitsevat arvot ovat kovia: valta, voima ja vauraus – kaikki muu tuntuu jäävän korkeintaan korulauseiden arvoon. Hyvinvointivaltion sijaan rakenteilla on aivan uudenlainen yhteiskuntajärjestys, jossa suuryritysten ja liiketalouden edut ajavat kansalaisten tarpeiden ohi. Tilanne on sinänsä outo, että kansalaiset kuitenkin ovat se pienin tekijä, mistä yhteiskunta ja kulttuuri rakentuvat.
Aikakauden kovat arvot heijastuvat suoraan nyky-yhteiskunnan herraan - kylmään valuuttaan. Mammona vaatii palvojiltaan säännöllisesti uhrinsa kulutuksen alttarilla - eikä kaivolle ole pohjaa näkyvissä. Uskoon hurahtaneet hokevat hokemistaan mantraa "raha maailmaa pyörittää" ja kun riittävän moni siihen todella uskoo, mikä estäisikään rahalta ylivallan.
Kuitenkin vaikuttaisi kovin siltä, ettei mammonan palvominen ole tehnyt ihmisistä yhtään sen onnellisempia saati yhteiskunnasta parempaa paikkaa elää. Hetken mediaa seurattua syntyy nopeasti käsitys, että ihmiset ovat onnettomampia, stressaantuneempia ja kaikin puolin tyytymättömämpiä elämäänsä kuin oikeastaan koskaan aikaisemmin. Vaikka nykyään onkin niin paljon enemmän rahaa käytettäväksi ja roinaa hankittavaksi kuin koskaan ennen! Selvästikään materian haaliminen ei tee ihmisestä onnellisempaa, mutta paljon muutakaan rahalla ei sitten oikein saanutkaan.
Omaisuuden haalimisesta onkin tehty status-kysymys, missä ihmisen on mahdollista näennäisesti kohota yhteiskuntajärjestelmässä korkeammalle omistamalla tiettyjä asioita. Eniten pisteitä plakkariin tuntuu ropisevan omakotitalosta, autosta ja viihde-elektroniikasta - ökyäveriköillä myös mökit ja veneet. Kaiken pitää tietenkin olla myös paljon hienompaa kuin muilla. Samalla kaiken hamstraamisella ja tavaralla pätemisellä täytetään sitä sisäistä tyhjiötä, josta mitä ilmeisemmin vallitseva tyytymättömyys kumpuaa.
Kulutusyhteiskunta ei pyöri, elleivät ihmiset kuluta. Markkinoiden ja median tehtäväksi onkin noussut ylläpitää ja luoda erilaisia ja uusia tarpeita, jotta raha virtaisi. Mainokset ja etenkin televisio on luotu niin, että ne pommittavat ihmisiä impulsseilla tehden ihmisistä levottomia. Ahdinkoa ja epätoivoa korostetaan apokalyptisellä uutisoinnilla ja niin ihmiset ovat valmiita tarttumaan kuinka pieneen lohtuun tahansa. Kaupat rientävät kansalaisten avuksi pursuamalla erilaisia pikaisesti impulsseja tyydyttäviä tuotteita. Nopea tyydytys ei kuitenkaan pidä pitkään kylläisenä - jano, joka ei sammu, vaan entistä enemmän janottaa.
Ongelmaan ei ole olemassa helppoa, eikä ainakaan nopeaa ratkaisua. Pohjimmiltaan ongelma on kaiken lisäksi ihmisten korvien välissä. Jos jostain haluaa ratkomisen aloittaa, suosittelisin vilkaisemaan ensin peiliin. Ihminen tulee lopultakin yllättävän vähällä toimeen, etenkin kun malttaa olla ottamatta osaa "kenellä on eniten kaikkea" -kisaan. Ainaisen rahasta murehtimisen sijaan voisi vaikka koittaa rauhoittua hetkeksi ja keskittyä kuuntelemaan sisintään. Siinä voi vaikka vahingossa onnistua keksimään sisäiselle tyhjiölle pysyvämpääkin täytettä.