Anteeksianto
kuolee kuivuviin kyyneliin se
mikä syntyi yhdestä viattomasta hymystä
puhtaimmasta, kauneimmasta
tuomitusta
ilmassa kipinöi ja tuoksui huuma
mistä aistit eivät kertoneet
mutta mieli juopui onnesta
nuorallatanssija pettymysten syövereiden yllä
ei ollut tarkoitettu
enkä koskaan tarkoittanut
liian myöhään
katkeruuden kaihertamat
armon ulottumattomissa
sade pieksi kuollutta maata
huuhtoen kaiken elämän
yhden kukan jaksoi nostaa suolasta
ihme
tai se viimeinen naula