ja siihen mereen hukuin
joita kaksi oli maailmassa
eikä toista samanlaista
ja hulmuvissa virroissa vaeltelin
jotka kukista muistuttivat
enkä koskaan ihanammin eksynyt
ja punaista mansikkaa maistelin
yhtä päältä, toista alta
eikä makeampaa löydy alta tähtien
ja trooppisista kookoksista join
jotten janooni hukkuisi
linnunradan siivellä seilaten
ja kauas kukkuloille nousin
kielletyksi hedelmäksi kai kutsuttiin
pehmeään multaan maate panin
ja laaksosta punaisen rubiinin
jotta tuntisin olevani elossa
elämän nektaria valutin