Takaisin
Kivettynyt
pehmeät soinnut kaikuvat kovassa terävässä kivikossa
valoa ylläni, vaikka silmäni ovatkin pimeässä
mustan soran keskellä minä voin pahoin
lohduttomuuden viimeinen pilkka
ja kuin vaivaiset puut
juuret kalliossa
minä riudun
kuihdun
katoan
pois
.
Edellinen
Seuraava
