viattoman lapsen itku
herkistää mieleni
olin kuollut – olen kai vieläkin
mutta valitsin elämän,
en omaani
sinut kuitenkin halusin pelastaa
mutta onko oikein
toisten karikkoja hio
mikä sinua sitten kasvattaisi
elämään valmistaisi
mutta kivettynyt sydämeni
löi kerran kivuliaasti ja
otin sinut siipeni suojaan
tuulen pieksemän
murheeni unohdin
nähdessäni hymysi
vaikka helvetin liekit
minut tuhkaksi puhaltaisivat
en kai koskaan
sinua suojatta jättäisi