Jumalallinen dialogi
Eräänä päivänä Jumala lähestyi minua ovelasti sivuilleen vilkuillen.
”Kuulehan poikani.” Hän aloitti ”Olen päättänyt, että on aika iskeä väärien jumalien palvojat miekalla maahan. Kerää seuraajani ja toteuta tahtoni.”
”Enpä taida jaksaa. Etkö voisi millään tehdä sitä itse?” vastasin ja jatkoin mietiskelyä omenapuun alla Jumalan poistuessa paikalta.
Seuraavana päivänä Jumala tuli jälleen luokseni.
”Kuulehan poikani.” Hän aloitti ”Olen kyllästynyt ihmisten pahuuteen ja päättänyt hukuttaa heidät kaikki. Sinun harteillesi jätän kaikkien eläinten ja ihmissuvun säilymisen. Rakenna valtava arkki ja kerää perheesi ja jokaista eläintä kaksi kappaletta sinne.”
”Enpä taida viitsiä. Entäs perheeni perheenjäsenet, entä heidän perheenjäsenten perheenjäsenet, entä heidän perheenjäsenten perheenjäsenten perheenjäsenet? Ei, taidan ennemmin opetella kellumaan.” vastasin ja jatkoin mietiskelyä omenapuun alla Jumalan poistuessa paikalta.
Jälleen kolmantena päivänä Jumala saapui luokseni.
”Kuulehan poikani.” Hän aloitti ”Olen päättänyt uhrata ainoan poikani teidän ihmisten syntien tähden. Sinun tehtäväsi on ristiinnaulita hänet.”
”Enpä taida suostua. Jos isä haluaa uhrata poikansa, minun mielestäni se on hänen tehtävänsä iskeä ensimmäinen naula.” vastasin ja olin jatkamassa mietiskelyäni omenapuun alla. Mutta tällä kertaa Jumala ei poistunutkaan paikalta, vaan jatkoi.
”Kuulehan poikani.” Hän aloitti ”Mikset sinä alistu missään asioissa tahtooni?”
”Minä en ymmärrä sinua, Jumalani. Sinä olet viha ja rakkaus yhdessä. Etkö sinä vain voisi jo päättää, mitä sinä meiltä ihmisiltä haluat?”
”Kuulehan poikani.” Hän vastasi ”Minähän haluan vain teidän elävän hyvää elämää.”
”Sen minä olisin tehnyt ilman sinuakin.” vastasin ylös nousten ja käänsin selkäni Jumalalle kävellen pois omenapuun luota.