Kipu
hengitän palavaa ilmaa
ja minun rintaani painaa
kuolema tulee syleilemään
ja minä pakahdun
sydämeni halkeaa jotta näkisin
mutta silmäni ovat puristettuna kiinni
minä vääristyn
juuresta latvaan
luonto pettää minut
ja minä vaikeroin, huudan
itken ilmoille valitukseni
ajalle, ikuisuuteen
sirpaleeni poljetaan maahan
kun lopulta minä hajoan
vain syntyäkseni uudelleen
vain kuollakseni jälleen
kulkeakseni avaruuden ääriin
alkuun
ja loppuun